Koiramme

Meidän taloudessamme asuu neljä koiraa. Tai oikeastaan hieman väärin kutsua heitä koiriksi (mikä on tietenkin totuus); neljä nelijalkaista persoonaa voisi olla oikeampi ilmaisu. Pesunkestäviä greyhoundeja kaikki.

Tennessee Waltz "Tiinu" (Top Honcho - Hayling Island) on vuonna 1999 syntynyt narttu. Tennesseen emä Hayling Island astutettiin Irlannissa australialaisella huippu siitosuroksella Top Honcholla ennen Suomeen tuomistaan. Tiinu oli sijoituskoirana parisen vuotta, kunnes palautui kasvattajilleen Tuulikki ja Vilho Toivoniemelle. Monen mutkan jälkeen Tennessee muutti meille edesmenneen afgaaninvinttikoira Fidelian tilalle, Lubino-salukin (Pupu) seuraksi. Silloin emme tienneet että alamme kasvattamaan greyhoundeja. Asia ei oikeastaan ollut edes mielen vieressäkään, mutta niin vain kävi. Tiinu on ihana ja kultainen, välillä hieman jäärä, mutta niin viisas Rouva. Kahdet lapset hän on kasvattanut kelpo kansalaisiksi. Tenneessee-nimestä on johdettu see-greyhounds. Minulla ei ole kennel-nimeä, mutta halusin että pennut tunnistetaan Tiinun tehtävä koiralaumassamme on näyttää hyvältä sohvalla ja pitää kuria muulle porukalle.

Gingerseegiant "Pitko" (Credit King - Tennessee Waltz) sai lempinimensä jo syntyessään. Hän oli syntyissään pentueen viimeinen (ja suurin) ja näytti siltä että pentua vain tulee ja tulee nartun sisältä. Pitko oli vielä osittain Tiinun sisällä kun totesin että tuo on muuten Pitko. Rakkaalla lapsella on monta lempinimeä. Pitkosta tuli Putki, sitten nimeksi muuttui Hukkaputki, sitten siitä tuli Hukka ja sitten lopulta Kukka. Eli jos puhun Pitkosta ja Kukasta se tarkoittaa tätä yhtä ja samaa koiran rohjaketta. Pitkon isä on musta australialaishurmuri Credit King. Pitkon tuleminen kilparadoille viivästyi. Koko 2-vuotiskesän ajan hoidettiin selkäongelmia, jotka lopulta saatiin syksyllä kuntoon, mutta sitten oli jo liian myöhäistä tulla radalle. 3-vuotiaana muutama startti, jotka jo ehkä kenties mahdollisesti jotain lupaavat. 4-vuotiskausi kertoo sitten enemmän. Pitkolla on perheen pr-vastuu. Se hurmaa ihmisiä avoimella lähestymistavallaan ja komealla ulkonäöllään. Häntä on tämän koiran vaarallisin pää, se heiluu vimmatusti ja voimalla. Pitko osaa myös hymyillä leveästi kaikilla hampaillaan.

Cougarseechaos "Kaaos" (Extra Dividend - Tennessee Waltz) tienasi nimensä myös jo pentulaatikossa. Aina jos oli jotain hämminkiä niin Kaaoshan sen sieltä keskipisteestä löytyi. Se oli päästään kiinni pienojen välissä tai litissä Tiinun leuan alla tai muuten vaan oli jossain yleisessä pinteessä. Ja huuto oli sen mukainen. Kaaoksen isäksi valittiin Extra Dividend. Upea lihaskimppu Irlannista jonka olemus ja näytöt viehättivät minua kovasti.Nykyisin Kaaos (Kaamonen / Sylmo / Silmo / Silppu) on itsetietoinen ehkä hieman epäluuloinen nartun alku. Hän mieluummin katselee hieman etäältä vieraita, ennenkuin myöntää audienssin rapsutuksille. Kaaoksen pitäisi tulla radoille keväällä 2006, mutta aika näyttää. Neitomme on jonkin verran onnettomuusaltis, eli kädet kyynärpäitä myöten ristiin että pysyy ehjänä. Kaaoksen motto on: Asennetta!

Blue Oyster "Ossi" (Moyne Rebel - Whatsthemoodlike) on syntynyt Irlannissa Toni Rämön ja Heidi Ikosen Finngreyhounds -kennelissä 4.11.2003. Ossin sukuun ihastui alkujaan Mari Porma Rabbit Rush kennelistä eikä värikään (sininen ) ollut koiralle mikään miinus ;) Ossi vietti lapsuus- ja nuoruusaikansa suurissa ulkotarhoissa. Koira on opetettu Irlannissa radalle ja juossut siellä lisenssinsä.

Kun Ossin Suomeen tulon aika koitti, Mari otti yhteyttä ja kysäisi kiinnostaisiko hyväsukuisen irkkunartun yhteisomistaminen. Kyllä sitä aika pitkään mietittiin, mutta lopulta vastattiin myöntävästi ja niin alkoi sitten hurja tohina. Ossi tulee juoksemaan kilpaa (kunhan vain säilyy ehjänä) ja mahdollisesti myös siitokseen. Mutta niistä, kuten Ossin persoonastakin lisää myöhemmin, kunhan päästään kunnolla tutustumaan.

Saluki. Meillä oli jo afgaaninvinttikoira ennestään ja haluttiin hankkia toinen koira, mutta hieman vähäkarvaisempi. Saluki oli meidän valinta. Myynti-ilmoitus Lubinosta oli Keltaisessa Pörssissä. Siellä kaupattiin fawnia häntämutkapentua. Fawn oli juuri se väri mitä olimme koirakirjoissa salukin kohdalla ihailleet. Ja vielä hienompaa oli kun Pupu kasvatti mustat korvanreunuskarvat ja vähän taisi mustaa olla häntäruodossakin. Häntä oli useamman nikaman kohdalta pahoilla mutkilla mutta se ei Pupun menoa haitannut. Sanat eivät riitä kuvamaan tätä hienoa salukia. Parhaat lähtevät liian aikaisin.

Meillä asui vajaan pari vuotta myös Pupun velipoika Shebnaz Sah-Zenan eli Aleksi. Mutta pojat ottivat niin lujaa yhteen, että siinä vaiheessa kun muutettin Helsinkiin, Aleksi sai muuttaa äitini tykö. Aleksi nukkui ikiuneen 14.2.2006 ja äidillä on vielä shizu Juuso ja kaksi sekarotuista kaunotarta Martta ja Essi.

In memoriam - Fidelia (1/1990 - 11/2001)

Innostus vinttikoiriin lähti tästä mustasta takkuturkista. Fidelia (Viivi, Fifi, Pinkki) tuli minulle puolivahingossa. Fifi oli kiertänyt useassa kodissa (minä olin sen kuudes omistaja) ja ikää nuorella nartulla oli 22 kk kun se muutti meille asumaan. Ostin Fidelian mustalaisilta, jotka olivat kyllä pitäneet sitä hyvin, mutta tämä hankalaluonteinen narttu ei ehkä aivan sopinut perheeseen jossa oli pieni lapsi ja liikuntarajoitteinen mies. Ensimmäisen kerran tapasin Fidelian eräällä hevostallilla, jonne kaverini kanssa menimme katsomaan hevosia. Pakkasta oli 20 astetta ja afgaani oli pantu pihalle liekaan. No enhän minä sellaista kestänyt katsella ja ostin koiran pois. Asuin kotona vielä siihen aikaan ja äidilleni kerroin että minä sain tämän koiran, muutoin se olisi lopetettu. Pieniä valkoisia valheita, mutta tulivat tarpeeseen sillä hetkellä, koira oli saatava toisenlaisiin olosuhteisiin.. En minä koskaan vinttikoiraa halunnut, nehän oli rumia ja laihoja luikkuja. Saksanpaimenkoira se kunnon koira olisi ollut. (Näinhän sitä voisi luulla.) Minä riepu myös luulin tietäväni paljon koirista, mutta Fifi koulutti minut huolellisesti uudelleen. Vihdoin ymmärsin että ihminen on koiran nöyrin palvelija, elämä afgaanin kanssa helpottui huomattavasti, kun tiesin paikkani ja tehtäväni. Välillä olin kurkkua myöten koko afgaania täynnä ja olin täysin valmis antamaan sen ensimmäiselle vastaantulijalle ja vielä 500 mk rahaa, kunhan vie koiran mahdollisimman kauas.. Fidelialle kiitos kaikesta, opin hänen kanssaan paljon..