In memoriam - Fidelia (1/1990 - 11/2001) 

Innostus vinttikoiriin lähti tästä mustasta takkuturkista. Fidelia (Viivi, Fifi, Pinkki) tuli minulle puolivahingossa. Fifi oli kiertänyt useassa kodissa (minä olin sen kuudes omistaja) ja ikää nuorella nartulla oli 22 kk kun se muutti meille asumaan.

Ostin Fidelian mustalaisilta, jotka olivat kyllä pitäneet sitä hyvin, mutta tämä hankalaluonteinen narttu ei ehkä aivan sopinut perheeseen jossa oli pieni lapsi ja liikuntarajoitteinen mies. Ensimmäisen kerran tapasin Fidelian eräällä hevostallilla, jonne kaverini kanssa menimme katsomaan hevosia. Pakkasta oli 20 astetta ja afgaani oli pantu pihalle liekaan. No enhän minä sellaista kestänyt katsella ja ostin koiran pois.

Asuin kotona vielä siihen aikaan ja äidilleni kerroin että minä sain tämän koiran, muutoin se olisi lopetettu. Pieniä valkoisia valheita, mutta tulivat tarpeeseen sillä hetkellä, koira oli saatava toisenlaisiin olosuhteisiin.. En minä koskaan vinttikoiraa halunnut, nehän oli rumia ja laihoja luikkuja. Saksanpaimenkoira se kunnon koira olisi ollut. (Näinhän sitä voisi luulla.)

Minä riepu myös luulin tietäväni paljon koirista, mutta Fifi koulutti minut huolellisesti uudelleen. Vihdoin ymmärsin että ihminen on koiran nöyrin palvelija, elämä afgaanin kanssa helpottui huomattavasti, kun tiesin paikkani ja tehtäväni. Välillä olin kurkkua myöten koko afgaania täynnä ja olin täysin valmis antamaan sen ensimmäiselle vastaantulijalle ja vielä 500 mk rahaa, kunhan vie koiran mahdollisimman kauas.

Fidelialle kiitos kaikesta, opin hänen kanssaan paljon. 

In memoriam - Shebnaz Saibar (17.2.1993 - 7.7.2003) 

Saluki. Meillä oli jo afgaaninvinttikoira ennestään ja haluttiin hankkia toinen koira, mutta hieman vähäkarvaisempi. Saluki oli meidän valinta. Myynti-ilmoitus Lubinosta oli Keltaisessa Pörssissä. Siellä kaupattiin fawnia häntämutkapentua. Fawn oli juuri se väri mitä olimme koirakirjoissa salukin kohdalla ihailleet. Ja vielä hienompaa oli kun Pupu kasvatti mustat korvanreunuskarvat ja vähän taisi mustaa olla häntäruodossakin. Häntä oli useamman nikaman kohdalta pahoilla mutkilla mutta se ei Pupun menoa haitannut.

Sanat eivät riitä kuvamaan tätä hienoa salukia. Parhaat lähtevät liian aikaisin.

Meillä asui vajaan pari vuotta myös Pupun velipoika Shebnaz Sah-Zenan eli Aleksi. Mutta pojat ottivat niin lujaa yhteen, että siinä vaiheessa kun muutettin Helsinkiin, Aleksi sai muuttaa äitini tykö. Aleksi nukkui ikiuneen 14.2.2006 ja äidillä on vielä shizu Juuso ja kaksi sekarotuista kaunotarta Martta ja Essi.