Pepperseepearl - Peppi

Peppi on musta neito Vihdistä jonka lempiharrastuksiin kuuluu Empun kiusaaminen, varastaminen ( kaikki syötävä käy) ja kerjääminen, jossa hän on alueemme nuortensarjan piirinmestari. Peruspiirteisiinsä kuuluu itsepäisyys, "minä itse" menttaliteetti ja valikoiva kuulo. Jahtaa kaikkea mikä liikkuu ja kovaa. Unenlahjat on paremmat kuin emännällä ulos mennään aamulla vasta kun on aivan pakko. Kerrassaan valloittava persoona jonka kiukku kaikkeen liikkuvaiseen voi luvata hyvää tulevaa ajatellen...

Pepperseepearl kausi 2004

Pepin kaksivuotis kausi alkoi omistajan totaalisesta heräämisestä EGUn monttukisoissa huhti - toukokuussa. Syksyllä hyvin ajava, mutta vieheeseen täysin reagoimaton koira huuti ja raivosi autossa kun pistoksen saaneena ja tosiasia että narttua ei koskaan ollut kopitettu tai talvella niin kauheasti treenattukaan löi koko lailla vasten kasvoja. Huoli Pepin kopituksen ongelmista oli aivan turha, into vieheeseen oli niin kova että koppiin mentiin ja siellä odotettiin kunnes perään päästiin. Viimein uskallettiin harjoituksiin Hyvinkäälle ja pinkaistiin 280m aikaan 17.05. Kovasti kyseltiin Markon kanssa siellä radalla , että kannattaako tolla ajalla sooloon ilmoittaa... saatiin peräämme pitkiä katseita. Tarkoitus oli että seuraavissa harjoituksissa juostaan kokeeksi 480m mutta vilkaisu kisakalenteriin toi päätöksen että mennään suoraan kokeilemaan soolo koejuoksua. Läpihän se meni ja aika oli reipas 29.27.

20. toukokuuta olimme sitten tosi paikan edessä kun ensimmäinen ryhmäkoejuoksu laukattiin Turussa. Koppi 4 ja kaksi konkari kaveria ja voitto. Minulla haavi auki ja Pepillä myös. Aika ei ollut häävi 20.32/325m mutta oli se hienoa. 30 päivä samaa kuuta juostiin toinen ryhmä ja sijoitus toinen 30.19/495m. Kirjat oli siis juostu suoralla kolmella kiepillä ja kilpailu-ura alkoi toden teolla.

Eikä muuten häävistä alkanut. Omaa tyhmyyttäni ilmoitin 25 kiloisen nartun EGU sprint alkueriin ja turpiinhan sieltä tuli niin että tukka taipui. Peppi ei osannut vielä lähteä kovaa tai edes ajallaan joten matka loppui armotta kesken. Pojat jätti neidin viimeiseksi 17.47/280m. Tampereella otin sitten järjen taas käteen ja ilmoitin koiran 480m sijoitukseen voitto tuli selkeästi ja kyselemättä aikaan 29.04. Seuraavaksi meidän piti lähteä Haukiputaalle kohtalo päätti kuitenkin toisin ja Peppi sairastui juhannus viikolla rokotuksen jälkeiseen allergiseen reaktioon ja tökkäsi menot siihen paikkaan. Paranneltiin ja odoteltiin. Lepääminen tuotti tulosta. Ennen SM alkueriä harjoiteltiin Hyvinkäällä 480m katsastellen onko kunto kohdallaan. Oli se 28.50/480m sai haukkomaan henkeä ja Tampereelle mentiin suu muikeena. Ae:ssä jäätiin toiseksi 28.95/480m mutta välierissä tuli näpeille. Kolari heti lähtöön ja takajalat, molemmat, auki ja kunnolla. Kisapaikalla tilanne näytti vielä ihan hyvältä mutta seuraavana päivänä turvotus ja ontuminen varmisti että ei tartte ihan heti starttaa. Kun sitten viikko siitä alkoi kiima oli loma taas valmis. Lähes kuukausi vedettiin lonkkaa mutta uusin varpain ja kiimattomana palattiin kehään 15.8 EGU sprint Trophy alkueriin. Pullukka ja vetämättömän tuntuinen koira joka lähtee kun purkka tukasta yllätti ja voitti oman alkueränsä ja eteni kohti finaalia. Aika 19.55/325m riitti ratavalintaan ekana josta olin niin kovin ylpeä... minun koira oli nopein. Seuraavan viikonlopun ohjelmassa olikin sitten Junior Derbyn alkuerät. Voitto tuli ja välierä paikka ja välierässä taas kolari. Viimeisessä kaarteessa nuori vasta uraansa aloitteleva koira otti diskin ja ampui kylkeen ja peli meni siinä. Olisiko Peppi ollut kovatempoisessa juoksussa vielä kiinni finaalipaikassa on sitten jo suurempi arvoitus. Harmitti riittävästi, mutta koira oli kunnossa, läjässä eli kokonainen ja siitä olin tyytyväinen. Itse asiassa Peppi oli ko. lähdön jälkeen niin kiukkuinen että ilmoitin sen seuraavaksi sunnuntaiksi 560m ja vaikka startti oli kolmas samalla viikolla prinsessa paransi menoaan kuin kana lentoa. Voitto ja hyvä aika 33.24/560m.

Ja kun kisaamisen makuun päästiin halu nähdä kaikki Suomen radat ajoi meidät vihdoista viimein Haukiputaalle. Reissu oli hieno ja matka tosi PITKÄ mutta kotiin tuomisina oli kaksi kultaa ja leveä hymy. Kellossa on muuten hyvät pitsat. Viikko vierähti ja me päästiin ensimmäistä kertaa finaaliin . Trophyn loppuhuipennus juostiin Turussa niin kuin kaikki EGU:n loppukauden kisat koska rankkasateet pilasivat Hyvinkään radan. Meille se oli onnenpotku koska matkan pidetessä tuurit paranivat. Lähtö meni pieleen ja kaarteessa Peppi oli vielä viimeinen. Viimeisessä kaarteessa pojat kuitenkin antoivat turhan paljon tilaa kiskon viereen ja likka pyyhki sisältä koko porukan ohi ja voittoon. Nyt meillä on hieno pokaali ja mantteli täällä kotihyllyssä mitali rivin vieressä.

Kun lyhyeltä matkalta selvittiin päätettiin kokeilla tosi pitkää matkaa. Turku Classicin alkuerät oli kokeilu luonteinen lähtö joka meni monella tavalla ihan harakoille. Neiti "ei aivoja omalla pihalla" juoksi rautaverkkoon ja sai naarmuja jalkaansa ja kainaloon. Tämä herneprinsessa kitisi, valitti ja teki kaikin tavoin selväksi että tähän kuolee aivan varmasti. Pintanaarmut eivät vaan saaneet minua vakuuttuneeksi vaanivasta kuolemanvaarasta joten kisoihin mentiin. Haavojen takia ruokinta ei ihan ollut noudattanut totuttuja kaavoja eikä yhtään auttanut Pepin oma-aloitteinen ravinnon hankinta kisapäivän aamuna. Radalla koira oli terve siis todella terve. Riehui ja ulvoi ja lähti kopista KOVAA. Sääli vaan että stayer matkalla 325m splitti 19.08 yleensä kostautuu lopussa ja niin kävi. Maalissa kolmas aika ihan ok mutta ei taida tulla pitkän matkan peliä tästä koirasta. Sitten Tampereelle Kennel Whiskers Queen Trophyn finaaliin. Narttu parhaimmisto paikalla ja meitin tyttö kolmas. Loppua koira ei päässyt tulemaan kun oli jo vähän väsyvääkin väkeä edessä mutta kokonaisuus taas hyvä. Saatiin komea kukkakimppu. Pitkän matkan haverit ja mokat kaivoi hampaankolossa kun seuraavaan kisaa piti lähteä. Sijoitus 785m ja kädet ristiin. Valmistelut meni ok, mutta seura ei lohduttanut. Vuoden stayer samassa lähdössä ja muutama muukin tosi kova ja totaalinen "Kuolema" viime kerralla eipä paljon odotuksia nostattanut mutta varmuus piti saada missä oli vika. Ja se meni ja voitti. Kiitän, mutta en ilmoittele ihan heti maratoneille, liikaa jännitystä minun makuun. Kauden raahautuessa loppuun oli jäljellä vai yksi koitos ja pääsy siihen varmistui viime voiton myötä. Peppi oli vuoden koira listalla tulokkaiden kuudes ja pääsi siis varmasti Sportcup tulokasmaljaan. Seura oli karu Want More, Happy Skipper, High Five, Happy Valley, ja kaiken voittanut Little River. Taas mahtava lähtö ja riverin kanssa karkuun selvä kakkonen ja onnellinen omistaja. Aika 29.25/495m hymyilyttää vielä talvellakin.

Kokonaisuutena kausi oli loistava. 15 starttia 8 voittoa 2 kakkosta ja 2 kolmosta on kaikkea muuta mitä kauden alussa uskalsi odottaa. Mutta mokia tuli paljon useat vain siitä syystä että ei tiedä eikä ymmärrä. Ensimmäiseksi koiraksi Peppi pärjäsi loistavasti ja no minäkin jäin henkiin. Ensi kauteen lähdetään reippaina heti kun maa sulaa. Nyt lomaillaan ansaitusti ja aloitellaan kunnon kasvatus taas kun lumi tulee ja pehmittää nurkat. No varmaa on että ensi kautta ei pilaa rokotukset tai kiimat muista ongelmista ei sitten vielä tiedäkään. Jeps mutta joulupukkia ja ensilunta odotellessa toivotamme kivaa loppuvuotta ja rasvatun nopeaa tulevaa kautta.

Peppi ja kaverit.

Peppi poseeraa.

Pentuna.